maanantai 19. lokakuuta 2015

The Awakening - 3


''Ääh, näytän ihan barbielta.. Pakko kokeilla jotain muuta..''


''Minne sinä olet menossa?''


''Hunter! Mitä helvettiä, yrittäisit edes kunnioittaa muiden yksityisyyttä!''


''Yksityisyys ei päde meihin kahteen'', Hunter sanoo hymyillen ja kävelee luokseni.


Tunnen kuinka hän kietoo kylmät kätensä ympärilleni. Sykkeeni kiihtyy hetkessä nopeammaksi.


''Minne. Sinä. Olet. Menossa.''
''Ulos.''
''Kenen kanssa?'' 
Jestas, hän käyttäytyy kuin kateellinen poikaystävä.


''Ei kuulu sinulle'', tiuskaisen.
''Tottakai se kuuluu. Etkö muista, sinä olet minun.''


''Päästä irti!'' Sanon ja työnnän Hunterin pois.


''Minulla on kiire, joten lähde'', saan sanottua.
Hunter luo minuun vihaisen katseen, mutta lähtee lopulta.

***


Kävelen ovea kohti ja vedän mekkoani hieman alemmas. Miksi olen niin hermostunut?


''Näytät kauniilta tänään, Ava'', Luca sanoo hymyillen.
Tunnen punastuvani hieman.


''Ainiin, nämä ovat sinulle'', Luca sanoo ja ojentaa kukat minulle.


''Kiitos, ne ovat ihania'', sanon hymyillen ja lasken kukat eteisen tuolille.
''Mennäänkö sitten?'' Luca kysyy ja nyökkään vastaukseksi.


***


Luca vie minut yhteen kaupungin kalleimpaan ravintolaan.


Juon vettä hermostuneena. Kumpikaan ei sano sanaakaan ja tilanne tuntuu oudolta.


''Mitä sinä haluat tilata?'' Luca kysyy.


''Ööh, ihan sama, syön mitä tahansa.''
Luca nyökkää ja kääntyy tarjoilijaa kohti.


Loppujen lopuksi ilta sujuu paremmin kuin olin osannut odottaa.

***


''Minulla oli hauskaa. Kiitos,'' sanon ujosti ja siirrän katseeni maahan.
Luca ottaa kiinni leuastani ja nostaa kasvoni hänen suuntaansa.


Sitten hän vetää minut pitkään suudelmaan.


''Niin minullakin'', hän sanoo lopulta.


''No.. Toivon mukaan näemme taas pian'', sanon hymyillen.


''Minä soitan sinulle'', Luca vastaa.
Katsomme toisiamme silmiin hetken aikaa.
''Soita pian.''

***

Kaksi viikkoa myöhemmin


''Luca ei ole vieläkään soittanut. Ehkä hän on vain kiireinen? Entä jos hän onkin unohtanut?''
''Hunterkin on jättänyt minut rauhaan..''


Avaan hitaasti auton oven ja astun ulos kylmään pakkasilmaan, ja samalla tunnen kuinka kännykkäni värisee taskussani.


Luen nopeasti näytöltä soittajan nimen.
''Hei'', vastaan pirteästi.
''Anteeksi etten ole soittanut, olen ollut niin kiireinen töissä.. Haluaisitko nähdä tänään?'' Luca kysyy.
''Ei se mitään. Ja tänään sopii hyvin.''
''Haluatko tulla luokseni kahdeksan maissa?''
''Sovittu.''

***
Samana iltana


''Onko tämä liian tyrkky...''
''Ava, pitkästä aikaa'', kuulen liiankin tutun äänen takaani.


''Hunter..''
''Etkö vieläkään ole oppinut lukitsemaan ulko-oveasi?''
''Tulisit sisälle kuitenkin, vaikka se olisikin lukossa.''


''Totta tuokin.''
''Oletko menossa sen miehen luo?''


''Kenestä sinä puhut?''
''Älä leiki tyhmää Ava.''


''Olen.'' 


''Sinä tulet mukaani. Nyt.''


''MITÄ! En varmasti tule!''
''Tottele. Et halua nähdä minua vihaisena'', Hunter sanoo ja tuijottaa minua silmiin.
''Hyvä on..''


Kävelen Hunterin perässä ulos. Ilma tuntuu viileältä ja sataa lunta.


''Minne me menemme?'' Kysyn.


''Pian näet.''

***


Lopulta päädyimme ajamaan naapurikaupunkiin.


Lumisade vain yltyy.


''Jäämme tänne yöksi'', Hunter sanoo ja parkkeeraa autonsa.
''Mitä?'' Kysyn hämmentyneenä.
''Mennään nyt vain..''

***


''Anteeksi Luca, en pääsekkään tulemaan tänään. Tuli eräs este..''
''Onko kaikki hyvin?''


''Tottakai. En vain pääse tänään. Ethän ole vihainen?''
''En tietenkään. Soitan sinulle huomenna.''
''Kiitos.''


''Oletko nyt tyytyväinen? Miksi edes olemme täällä?'' 


''En halua, että olet hänen kanssaan'', Hunter sanoo ja vetää piponsa pois päästään.
''En halua, että olet kenenkään muun miehen kanssa. Sinä olet minun, etkö muista?''

***


Olemme olleet hiljaa jonkin aikaa. Motellihuone on pieni, ja tunnen oloni tukalaksi.
''Miksi minä?'' Rikon hiljaisuuden.


''Miksi juuri minä? Miksei kuka tahansa muu?''
''Mistä puhut?''


''Miksi valitsit juuri minut?''
''Sinä satuit olemaan ensimmäinen joka käveli ulos siitä kapakasta'', Hunter vastaa.


''Ei voi pitää paikkaansa, olin yksi viimeisistä joka lähti sieltä.''


''Ehkä sinussa vain oli jotain'', Hunter sanoo ja haroo hiuksiaan.


''Luulin, että jätit minut jo rauhaan. Et käynyt muutamaan viikkoon, joten ajattelin, että olit löytänyt uuden saaliin'', sanon ja vilkaisen Hunteria.


''Ajattelin, että kyllästyit minuun.''
Hetkinen, mitä minä oikein höpisen?


''Kyllästyin?''
''Ni-niin..? Etkö sitten?''


''Älä huoli, en ole kyllästynyt.''
Mitä oikein ajattelin? Olisi pitänyt olla vain hiljaa..


Tunnen Hunterin hengityksen kaulallani ja sykkeeni kiihtyy. Sitten hän painaa hampaansa ihoni läpi.


''Mmhhm..'' Mutisen.
Tällä kertaa en tunne kipua. Tunnen oloni itseasiassa melkein eufooriseksi.

***


''Miksei se sattunut?'' Kysyn.


''Se sattui ennen. Mutta nyt.. Se tuntui jopa hyvältä..''


''Se johtuu siitä, ettet vastustellut. Olet hyväksynyt kohtalosi'', Hunter sanoo hymyillen.
Siirrän katseeni Hunteriin ja nousen ylös sängyltä ja työnnän hänet seinää vasten.


''Olenko minä sinulle mitään muuta kuin pelkkä veren lähde?'' Kysyn vapisevalla äänellä.


Painan pääni Hunterin olalle.
''Hyvä on, olen sinun. Sinä omistat minut. En saa olla Lucan kanssa, joten minulle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin sinä. Anna minun siis olla enemmän, kuin pelkkä saalis'', sanon hiljaa.


''Sinä olet vain ihminen, et mitään muuta.''
''Jos olen vain ihminen, miksi et ole tappanut minua vielä?''

Nostan katseeni ylös ja katson Hunteria silmiin.

''Haluat olla enemmän?'' Hunter kysyy ja katsoo minua.
Nyökkään ja siirrän katseeni takaisin maahan.


''Hyvä on sitten.''

Maistan oman vereni hänen huuliltaan, mutta en välitä. Kiedon käteni Hunterin ympärille ja vedän hänet lähemmäs.
Edes tämän yön.. Olen hänen kokonaan, kaikinpuolin.



***


ANTEEKSIII! Osa oli kökkö kuin mikä, tekstiä hädin tuskin yhtään ja sekin ihan paskaa.. :'D Menen nurkkaan häpeämään. 

Kertokaa mielipiteenne osasta, joka ei tosiaan ollut mikään laadukas.. Mulla oli niin paljon ideoita, mutta lopulta en jaksanut toteuttaa mitään niistä, ja tästä tuli yksi sekava kikkare :D


6 kommenttia:

  1. Osa tosiaan eteni aika nopeasti ja olin vähän pettynyt, että Ava myöntyi kohtaloonsa niin nopeasti, eikä yrittänyt taistella vastaan. Mutta luotan siihen, että se on tarinan kannalta hyvä asia :3
    Toivottavasti saamme jatkoa pian.

    VastaaPoista
  2. Mie vähän ajattelinkin, että onpa tässä osassa vähän tekstiä, mutta ei kai sille mitään mahda, jos ei vaan oo kirjotustuulella (: Kuvat tosin korvasi aika hyvin tekstiä, eipä sillä ;)
    Jätitpä kuumaan kohtaan, uuh ;D oisin kyllä odottanut vähän enemmän vastustelua Avalta (ja ehkä jotain huutokonserttikohtaustakin?), mutta toisaalta päästiinpä suoraan asiaan niin sanotusti :'D
    Mutta voi että mua säälittää tuo Luca kun se on niin söpsö ja lutunen ja ihana ja tui, mutta perk... eikun siis hiivatti kun tuo Hunter tuli väliin ): !!!! saatathan Lucan yhteen jonkun sellasen kanssa, jota ei jahtaa omistushaluinen ja kiimanen vampyyri pliiis :"D ja jonkun jonka se ansaitsee :3
    Juu, jatkoa vaan, jatkoa vaan! (:

    VastaaPoista
  3. Tekstiä tosiaan oli vähemmän kuin edellisissä osissa, mutta kuvat olivat kyllä yhtä hienoja kuin aina ja kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa :)
    Hunter tosiaan käyttäytyy niin kuin Ava mainitsi, mustasukkaisen poikaystävän tavoin. Ei kyllä ole heillä mitkään parhaat lähtökohdat vuosisadan rakkaustarinaan, mutta saa nähdä mitä heistä tulee...
    Luca parka, selvästi välittää Avasta, jolla on vampyyri riippakivenään :( Toivottavasti löytää kuitenkin jonkun vierelleen.
    Jatkoa odotellen! :)

    VastaaPoista
  4. Ah, pystyin tuntemaan intohimon tässä osassa. Aivan mahtava, eikä tämä tuntunut edes niin lyhyeltä osalta. Mä ehkä salaa toivoin että Hunter olis menny tappamaan Lucan kun siitä ei kuulunu vähään aikaan. Mutta nyt tosiaan toivon että Ava rakastuu Hunteriin ja Avasta tulis vampyyri ja ne tekin vampyyrivauvoja ja olis onnellisia foreverafter 8D Ihana ihana ihana, jatka kun kerkeät <3

    - FlameGirl

    VastaaPoista
  5. En jaksa kaikille vastata erikseen (mitenniin laiska? :D) mutta kiitos kaikille kommenteista :3 Tekstiä oli tosiaan aika vähän, eehh.. D: No ehkä tää tästä alkaa jossain kohtaan taas luonnistua paremmin.

    Saa nähdä miten tässä kolmiodraamassa oikein käy :D

    VastaaPoista
  6. Kyselit linkitystä c-boxissa jo aiemmin, unohdin koko jutun, mutta nyt olen palannut simsmaailmaan! Linkitys siis käy (obviosly)
    Aloitetaan sitten itse tarinaan liittyen vaikka sillä, että nimi ei oikein nappaa itselle. En tiedä, avautuuko se tarinan edetessä, mutta nimen perusteella en ollut innokas lukemaan tarinaan. MUTTA kahlattuani osat läpi tähän uusimpaan asti, voin todeta että tästähän tuli lempitarinani! :D Okei, Hunterin ja Avan suhde (pitäisikö sanoa blood-with-benefits? :D) eteni aika nopeasti, varsinkin kun Ava dumppasi ensin tasokkaan poikaystäväehdokkaansa ja siirtyi Hunterin inhoamisesta suoraan rakkauteen, mutta kaikilta muilta osin olen tykännyt tästä ihan huimasti! Ja kuvien laatu, ah, käy kateeksi :3
    Tosi omaperäinen ja kiinnostava idea tällä tarinalla, en ees tiedä miten kehua tätä enempää joten ehkä lopetan tältä osin tähän.

    VastaaPoista