keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Eiliseen eksyneet - 2


***
27. toukokuuta


Se oli aivan normaali aamu, kuin mikä tahansa muukin aamu aikaisemmin.


Sonya hymyili kastaessaan siveltimen paletin keltaiseen väriin.


Sonya hyräili lempikappalettaan pirteästi samalla kun veti pitkiä vetoja kankaaseen. Jos jokin asia sai hänet onnelliseksi, oli se maalaaminen. Maalatessaan Sonya tunsi elävänsä.


Sonya vilkaisi sivusilmällä kelloa ja melkein tiputti siveltimen kädestään.
''Apua, minä myöhästyn!''


Sonya laittoi nopeasti maalausvälineensä sivuun ja kiirehti lipastolleen vaihtamaan vaatteensa.

***


Meredith istui pöydän ääressä mietteliäänä.
''Tänään teen sen.''


Lattia narisee Sonyan jalkojen alla hänen kävellessään ulos huoneestaan.


''Huomenta äiti'', Sonya tervehtii äitiään pirteästi.


''Huomenta Sonya'', Meredith vastaa hymyillen.
''Nukuitko hyvin?''


''Olen nukkunut paremminkin'', Sonya naurahtaa kevyesti.


''Mhhm'', Meredith mutisee vastaukseksi tyttärelleen.


''No, etkö syö mitään aamupalaa?'' Hän sanoo hetken hiljaisuuden jälkeen ja katsoo Sonyaa kysyvästi.


''En ehdi, myöhästyn muuten. Syön sitten koulussa'', Sonya vastaa.
''Nyt on pakko mennä.''


''Sonya, odota.''


''Mitä?'' Sonya kysyy ja kääntyy katsomaan äitiään.
''Minä..''


''Minä rakastan sinua todella paljon, tiedäthän sinä sen?'' Meredith kysyy hiljaa.


Sonya hämmentyy hieman, mutta hymyilee kuitenkin.
''Tietysti, minäkin rakastan sinua. Nyt on pakko mennä, nähdään myöhemmin'', Sonya sanoo ja astelee kohti ulko-ovea.



''Anna anteeksi..''

***

Sonya kävelee laiskasti kohti koulun pääovia. Muutama päivä olisi jäljellä, sitten alkaisi Sonyan kauan odottama kesäloma. Hänen ei tarvitsisi sietää ärsyttäviä opettajia, ja yhtä tiettyä tyttöporukkaa.


Sisälle astuessaan Sonya huomaa tutut henkilöt seisomassa hänen kaappinsa edessä.


''Mitä sinä tuijotat, ruma ankanpoika?'' Raina kysyy päätään pyöritellen.


''Ööh, te olette kaappini edessä'', Sonya kuiskaa hiljaa, melkein äänettömästi.


Tytöt katsovat toisiaan ja purskahtavat nauruun.
''Yhyy yhyy, mene jo siitä'', tytöt tokaisevat yhteen ääneen.
Sonya huokaisee syvään ja tyytyy nyökkäämään vastaukseksi.

***

''Tiedätte hyvin, että koulua on jäljellä enää muutama päivä, mutta teidän pitäisi vielä jaksaa tehdä töitä. Seuraava lukuvuosi on luonnollisesti haastavampi joten..''


Sonya yritti keskittyä opetukseen, mutta tuntui kuin puhe olisi mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.


Sonya vilkaisee viereisissä pöydissä istuvia tyttöjä ja huokaisee.
''Vielä kaksi vuotta poispääsyyn..''

***


Avain naksahtaa lukossa oven auetessa, ja Sonya työntää oven raolleen.
''Äiti, oletko kotona?''


Sonya kävelee sisälle ja pysähtyy samantien.
''Mitä..?''


''Ei! Ei ei ei! Ei voi olla..'' Sonya kiljahtaa kauhuissaan ja peittää kasvonsa käsillään.


''Äiti..''


''Miksi?''

***
7. kesäkuuta


Vesisade ropisee sateenvarjoa vasten ja jossakin kaukana kaikuu ukkonen. Sonya tuijottaa tyhjällä katseella hautakivessä lukevaa nimeä.


Sonya sai kuulla äitinsä psykologilta, että Meredith oli ollut pahasti masentunut jo kauan, siitä asti kun Sonyan isä oli kuollut rauhanturvaajana ollessaan. Sonya ei ollut edes tiennyt, että hänen äitinsä oli käynyt psykologilla. Äitinä Meredith oli ollut aina auttavainen, pirteä eikä tippaakaan masentuneen oloinen.


Wanda seuraa siskontyttönsä kasvojen ilmeitä, ja huokaisee syvään. Sonya oli joutunut kokemaan 17-vuotisen elämänsä aikana liikaa kaikkea. Nyt tyttö oli menettänyt molemmat vanhempansa, mutta hänen kasvonsa olivat silti neutraalit.


''Olen niin pahoillani, Sonya'', Wanda sanoo myötätuntoisella äänellä ja yrittää vetää tytön halaukseensa.

''Älä koske minuun'', Sonya parahtaa heikolla äänellä.


''Sinä et tiedä miltä minusta tuntuu'', Sonya sanoo ja siirtää katseensa maahan.
''Kukaan ei tiedä.''


''Minä olen niin yksin. Miksi äiti jätti minut?'' Sonya kysyy ja Wanda huomaa tytön silmien alkavan vetistyä.
Sonya oli aina ollut niin vahva ja kypsä, mutta sydämeltään tyttö oli vielä lapsi. Lapsi, joka oli menettänyt rakkaimpansa.


Wanda vetää kasvoilleen väkinäisen hymyn ja katsoo Sonyaa silmiin.
''Kaikki järjestyy kyllä, minä lupaan sen'', Wanda yrittää sanoa vakuuttavasti, mutta huomaa oman äänensä värisevän. Oikeasti hän ei ollut ollenkaan varma siitä, mihin suuntaan asiat tästä kääntyisivät.


Hiljaisuus laskeutuu heidän ympärilleen ja molemmat seisovat paikallaan.

***

27. kesäkuuta


''Minä yritin äiti, minä ihan totta yritin.''


''Minä en ole vahva, mutta et ollut sinäkään. Miksi minun pitäisi jaksaa yrittää, kun sinäkään et siihen pystynyt? En halua olla yksin.''


''En halua antaa anteeksi, enkä jaksa tätä kaikkea yksin.''


''Pian olen teidän luonanne. Sinun ja isän, eikä kenenkään meistä tarvitse olla enää ikinä yksin pimeässä.''


***

Siinä oli siis osa nummer två, ja tutustuimme samalla Sonyaan, joka on toinen päähenkilöistämme. Sonyallakaan ei oikein mene niinkuin elokuvissa, mutta saa nähdä miten tässä käy..

Tää osa tuli aika nopeasti, sillä kuvailin tämän samalla kun kuvailin ykkösosan pari kohtausta loppuun, mutta seuraavan osan kuvaamista en oo vielä edes alottanut.. :D Ehkä viikonloppuna jos kerkeän! Olen suunnitellut alustavasti tarinaa osaan 13 asti, tosin muuttelen vielä joitakin tapahtumia, mutta ei tosiaan vielä hetkeen näy loppua tälle!

Mutta, kertokaas sitten mielipiteenne osasta (: (ärsyttää miksi osan tekstit keskittyivät, eikä mikään auta D:: helvetti soikoon!!)


16 kommenttia:

  1. Keskitetyt tekstit saa pois sillä poista muotoilu nappulalla bloggerissa. Eli maalaa teksti ja sit paina sitä poista muotoilu.

    Tää kuva oli sykähdyttävä: http://3.bp.blogspot.com/-6J2s-uzzYGs/VktPE59fdfI/AAAAAAAAAr0/K3pBLhSQmtI/s1600/Sims2EP8%2B2015-11-12%2B18-29-52-99.bmp
    Karmivan sykähdyttävä, mutta hyvällä tavalla. Tunteita herättävä kuva. Vai miten sen muotoilisi. :D Paljaat nilkat ja hrrrrr. Suosikkikuvani osasta.

    Ja onpa tämä Wenda kaunis, siis todella kaunis (kauniimpi kuin Sonya ainakin omaan silmään :D)!

    Alan innostuu taas näistä kakkosella tehdyistä tarinoista, oon jopa yllättynyt että seuraan niin montaa. :D Ja tässä samalla ajattelin ilmoitella että niin joo tosiaan liityin lukijaksi pieni ikuisuus sitten ja tykkään tästäkin tarinasta. Tekstiä voisi olla enemmänkin, mutta näin tarina on mukavan kevyttä ja kuville annetaan tilaa vaikuttaa.

    Nyt olettaisin tämän ensimmäisen osan miekkosen pelastavan Sonyan itsemurhalta. :P

    Jatkoa odotellaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon huomannut joo, että oot liittyny lukijaksi, kiva, että tykkäilet! Oon kans tykännyt lukea sun tarinaa, mutta en viitsinyt tulla pyytelemään linkitystä kun huomasin tarinasi olevan jäissä D: Ja kiitos neuvosta, oon niin käsi bloggerin kanssa, haha :D

      Tekstiä tosiaan on aika niukasti, mulla ei kirjottamissuoni oikein syki D: Oon yrittäny tehdä niinkin, että kirjoitan eka tekstin ja sitten kuvaan, mutta aina käy niin, ettei ne sitten natsaakkaan yhteen :D ja sitten kun kuvaan ensin ja kirjoitan sitten niin ajatus pätkii.. hankalaa :'D

      Kiitos oikein kivasta kommentista, jatkelen kunhan kerkiän (:

      Poista
  2. Voi Sonya-parkaa ): täydet sympatiat, ei kenenkään pitäis kestää ensin isän kuolemaa ja sitten äidin itsemurhaa seitsemäntoistavuotiaana.
    Mutta ehkäpä tyttö muuttaa mielensä, kun monsieur Aron astuu kuvioon ;)
    Osa oli taas hienosti kuvattu ja lavastettu että heikoimpia hirvittää! ihanaa työn jälkeä (:
    tuntuu vähän raa'alta kysyä, mutta saitko jollain hirttäytymisposeboxilla äitimuorin kintut kattoon vai miten taioit? :'D
    tuohon tekstin keskittämisvammaukseen niin ootko kokeillut maalata tekstiä ctrl + a, ja sitten pistänyt bloggerin tekstinmuokkauspalkista tekstin oikeaan reunaan? Niin ainakin itellä toimii :D
    tästähän on tulossa pitkä tarina! en valita yhtään, innoissani jo jatkoa odotellen! (ja samalla itseinhoa potien, kun en saa omia tarinoitani edistymään :''D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, kiitos taas ylistävästä kommentista (ankku sun kommentit on mun lemppareita D:)!!

      Sonya raasulla ollut vähän rankkaa, mutta ehkä suunta lähtee pian ylöspäin, ellei sitten alaspäin sillalta :D

      Äitimuorin kintut kattoon lause nauratti aika pahasti :D yritin oikeastaan etsiä jotain hirttäytymisposeja, jotta olisin saanut kohtauksesta vähän paremman, mutta en löytänyt, joten laitoin äitimuorin omspin päälle ja johonkin lentoposeen :''D Ja juu pitkä tarina luvassa, luultavasti vielä enemmän kuin tuo 13 osaa jos satun keksimään juonelle jatkoa :D

      jatkelen piakkoin :3

      Poista
  3. Sonyan elämässä on nyt kyllä menossa todella synkkä kausi. Kamalaa kun tyttö oli se, joka löysi äitinsä ensimmäiseksi. Koulussakaan ei taida mennä kovin hyvin. Ilkeitä tyttöjä. ;<
    Mitähän Sonya tulee pitämään Aaronista?
    Hyvä osa taas. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentista ! (:

      Saa nähdä, miten Sonyan ja Aronin käy :p Jatkelen pian (:

      Poista
  4. Huii olipas jänskä osa. Harmillinen takaisku äidin itsemurha, sekä isän aiempi kuolema. Ne koulun tytöt oli kamalia, opettajat ei älyä mitään ja muutenkin, hyi. Ihanan raaka osa, toivottavasti tydy säästyy itsemurhalta D:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :3

      Sonyalla ei tosiaan hyvin mene, mutta ehkä pian sujuu paremmin (:

      Poista
  5. Lukaisin nyt molemmat osat ja todella hyvältä vaikuttaa :)
    Simisi ovat edelleen kauniita/komeita, ja todella hyvin olet myös lavastanut sekä kuvaillut.
    Sonyan, eikä sen puolen Aronkaan, elämässä näytä pyyhkivän kovin hyvin, mutta mielenkiinnolla jään odottamaan, mihin suuntaan elämä lähtee rullaamaan kun kaksikko tapaa toisensa.

    Jatkoa jään odottelemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :)

      Sonyalla ja Aronilla molemmilla tosiaan sujuu vähän heikosti, mutta eiköhän tie käänny kohta parempaan suuntaan (: (voiko noin edes sanoa, ei kuulostanu suomen kieleltä :DD)

      Poista
  6. Voi Sonya parkaa! Aivan liikaa joutunut kestämään :(
    Jospa Aaron toisi kuitenkin Sonyan elämään raikkaan puhalluksen, pääsisivät molemmat nousemaan omista ongelmistaan :)
    Olet muuten todella hyvä lavastamaan näin btw
    Innolla odotan jatkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta taas tuntuu, että oon ihan surkee ja laiska lavastamaan :D kiva kuitenkin jos jonkun silmää miellyttää!

      Kiitos kommentista :3

      Poista
  7. Kahden ekan osan perusteella vaikuttaa todella mielenkiintoiselta! Lavastus on ihan huippua ja simit niin nättejä että :> Vähän häiritsi kun yhtäkkiä teksti hyppäsi imperfektistä preesensiin, mutta pääsin kyllä sen yli :D

    Ei ole ollut helppoa Aronilla eikä Sonyalla. Ehkä nämä kaksi löytäisivätkin lohtua toisistaan.. Aronin pitäisi ensin pelastaa Sonya tuolta sillalta. Kiinnostavaa nähdä, miten nämä kaksi pääsevät nousemaan pohjamudistaan, vai pääsevätkö ollenkaan? Odottelen vesi kielellä (:D mistäköhän tuokin tuli?) uutta osaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äääh, huomasin kans ite ton aikamuodosta toiseen hyppimisen, en tiiä mitä oon sekoillut :D toivottavasti ei kauheesti haitannut!

      Molemmilla tosiaan on ollut hieman kivinen tie, toivottavasti kuitenkin kaikki muuttuu paremmaksi (;

      Kiitos kivasta kommentista (:

      Poista
  8. Tarina vaikuttaa kyllä hyvältä ja nyt näkyy, että mielenkiintoakin on. Toivottavasti se pysyy! Kuvat ja hahmot ovat todella ilo silmälle.

    Harmillista, ettei näiden kahden elämässä mene kovin hyvin ja voi olla, että tuollaisista traumoista ylipääsemiseen menee aikaa, mutta toivottavasti he saavat toisistaan turvaa. Jatkoa odotellen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoa tosiaan on, mutta mielenkiintoa rakentaa 4 osan lavasteet.. :D ehkä sekin inspiraatio jostain joku päivä löytyy, kolmososa kuvattuna jo~

      Jatkelen pian, kiitos kommentista (:

      Poista