HOMETOWN - PROLOGI

Heippatirallaa~

Ajattelin nyt tehdä tälläistä lyhykäistä tarinaa (max. 5 osaa) eiliseen eksyneiden ohella, koska haluan vaan toteuttaa tän juonen nopeasti ja mulla on jo idea tarinaan jonka teen eiliseen eksyneiden jälkeen, niin tää ei ikinä pääsisi julkisuuteen ellen sitä nyt julkaisisi :D

Eiliseen eksyneet siis jatkuu kyllä, ja kolmososa on kokonaan kuvattu, pitäis vaan vielä kirjotella se. Nelososaa en oo ees alottanut kuvaamaan, tarvis rakennella koulu (koska sopivaa ladattavaa en löytänyt D::) ja oon maailman paskin rakentamaan yhtään mitään, joten en oo saanut aikaseksi ees alottaa..

Tässä kuitenkin teille prologi Hometownia, julkaisen tätä aina kun jaksan eiliseen eksyneiden ohella (:


***

Vuodessa ehtii tapahtua paljon. Ihmiset kasvavat henkisesti ja muuttuvat ulkonäöllisesti. Olisi typerää kuvitella, että vuoden aikana kaikki säilyisi ennallaan.

Oli typerää kuvitella niin.

***

Se oli kesäloman ensimmäinen päivä. Kaikki oli hyvin, minulla oli ystäviä, perhe ja täydellinen kesäloma edessäni.

Paitsi, että ei ollut.

Muutaman päivän päästä jättäisin kotikaupunkini taakseni ja muuttaisin toiselle puolelle maapalloa. Se kaikki tapahtuisi liian pian. 

En ole katunut elämässäni ikinä mitään, mutta sitä iltaa kaduin.

Iltaa jolloin kerroin Aidenille muuttavani pois. Se tyhjä ilme hänen kasvoillaan syöpyi mieleeni välittömästi, enkä ole vieläkään unohtanut sitä. Aiden katsoi minua hymyillen, kertoi odottavansa minua. Vuosihan olisi lyhyt aika, mikään ei ehtisi muuttua, ja kun jälleen näkisimme, kaikki olisi ennallaan.

Minä hymyilin.

Aiden halasi minua, jonka jälkeen hän katsoi taivaalle.

’’Yötaivas on sama kaikkialla’’, hän sanoi hymyillen ja siirsi katseensa minuun. Jähmetyin paikalleni, mutta ymmärsin mitä hän tarkoitti. Missä tahansa päin maailmaa olisimme, katselisimme silti samaa taivasta, samaa auringonnousua ja laskua.

Aiden haroi kädellään hieman hiuksiaan ja potkaisi maassa olevaa kiveä.

’’Hyvästi Sage’’, hän sanoi haikean kuuloisena, katsoi minua vielä viimeisen kerran ennen kuin hän kääntyi jatkaakseen matkaansa.

Näin vain Aidenin selän, joka askel askeleelta lipui kauemmas luotani.

Olisin halunnut juosta hänen peräänsä.

Kertoa kuinka tunnen.

Olisiko se muuttanut mitään?

Olisiko kaikki ollut toisin?

Tunsin kyyneleen valuvan pitkin poskeani.

’’Minä rakastan sinua.’’ Sanat jotka kuiskasin tuuleen, joka ei ikinä saavuttanut Aidenia.

Loppujen lopuksi vuosi oli liian pitkä aika.

***

Sellaista! (blogger miksi pilasit kuvani ;_;)

Jos joku ei tajunnut (ymmärrän kyllä jos ei, eihän sitä missään sanottu) niin Aiden ja Sage olivat parhaita ystäviä, eivät siis seurustelleet tai mitään. :D

Tää tulee siis olemaan noin 5 osaa pitkä (noh 7 jos laskee prologin ja epilogin) muttamutta, niinniinniin.. Kommentoikaapas sitten jotain mukavaa jos siltä tuntuu.